Kohti merkityksellistä elämää

Kati Kauravaara (14.8.2017)

Rallu kirjoitti kesäkuussa blogiimme haluavansa vielä monen vuoden ajan kyetä selviytymään arkiaskareista kotona itsenäisesti ja harrastaa kivoja asioita. Hän kokee, että jos hän harjoittaa senioripilatestunnilla tasapainoa, liikkuvuutta ja koordinaatiota ja tekee lihaksia vahvistavia harjoituksia, hän voi itse vaikuttaa vaikkapa siihen, että jaksaa käydä ostoksilla, mitä hän pitää osana mielekästä elämää. Hän on löytänyt linkin liikunnan ja itselle merkityksellisten asioiden välille.

Liikkuminen auttaa Rallua saavuttamaan jotakin sellaista, jonka hän kokee tärkeäksi. Siksi hän ehkä tulee pilatestunnille myös silloin, kun väsyttäisi tai olisi muuta tekemistä. Omien arvojen mukaisen teon, kuten esimerkiksi pilatestunnille lähtemisen valitseminen ei suinkaan ole aina helppoa. Tunteet ja ajatukset vaihtelevat tilanteiden ja olosuhteiden mukaan, eivätkä ne aina kannusta meitä hyvään suuntaan. Voimme kuitenkin valita tietoisesti toisin, mitä vaikkapa väsymyksen tunne, kömpelyyden kokemus tai ajatus siitä, ettei huonolla ilmalla voi lähteä kävelylenkille, ohjaisivat meitä valitsemaan. Se vaatii automaattiohjautumisen tunnistamista.

Rutiinit ja automaattiohjautuminen ovat ihmiselle hyödyllisiä. Olisi liki mahdotonta tiedostaa koko ajan pieniä yksityiskohtia myöten, mitä olemme tekemässä ja miksi. Automaattiohjautuminen helpottaa elämäämme. Usein se myös johtaa hyvään. Jos kuitenkin toistuvasti huomaa, että toimii toisin kuin oli etukäteen ajatellut olevan itselle hyväksi, kannattaa pysähtyä miettimään, mitä voisi tehdä.

Ensin voi tietysti pohtia, onko se, minkä on ajatellut olevan itselle hyväksi, todella itselle hyväksi. Onko se sitä, mitä itse haluaa ja viekö se kohti sitä elämää, mitä haluaa elää. Joskus se, minkä on ajatellut olevan itselleen hyväksi, onkin oikeastaan puolison tai esimerkiksi lääkärin mielestä itselle hyväksi. Kykeneekö silloin löytämään asialle sellaisen merkityksen, jolla on merkitystä myös itselle?

Joskus automaattiohjaus estää meitä elämästä sellaista elämää, millaista haluaisimme elää. Esimerkiksi kun pitkän työpäivän jälkeen on väsynyt olo ja uskoo, että väsymyksen tunteen kanssa ei tarvitse, kannata tai ole syytä lähteä minnekään, on ehkä helppo jättää tekemättä sellaista, joka veisi kohti itselle merkityksellistä elämää. Silloin saattaa esimerkiksi jättää lähtemättä pilatestunnille tai kävelylenkille, vaikka olisi sopinut siitä ystävän kanssa. Itsetuntemuksen lisääntyessä oppii tunnistamaan, minkälainen väsymys on sellaista, jolloin on viisautta jäädä lepäämään ja minkälainen väsymys on sellaista, jolloin väsymyksen tunteen kanssa kannattaa ylittää kotioven kynnys ja ottaa askel omien arvojen suuntaan. Tietoisesti voi valita sen, mikä vie pitkällä tähtäimellä kohti hyvää.

Automaattiohjauksen pois kytkemisen taito on siis toisinaan hyvinkin hyödyllinen taito. Edellytyksenä on, että ensinnäkin tulee tietoiseksi siitä, millaisia ajatuksia, tunteita ja kehon tuntemuksia eri tilanteissa on. Tarpeellista on myös tiedostaa, kuinka ajatukset, tunteet ja kehon tuntemukset vaikuttavat omaan käyttäytymiseen: Mitä teen, kun makeanhimo iskee? Miten käyttäydyn, kun tunnen itseni kömpelöksi, epävarmaksi, pelokkaaksi, mukavuudenhaluiseksi tai väsyneeksi?

Automaattiohjauksen pois kytkemisen taito on myös taitoa etäännyttää itsensä lempeästi ajatuksista, tunteista ja kehon tuntemuksista, jotka aikaisemmin ovat ehkä saaneet aikaan ei toivottuja ratkaisuja, valintoja tai tekoja. Etäännyttämisessä voi auttaa se, että opettelee suhtautumaan mielen tapahtumiin havaintoina. Tällöin mielen sisällön voi pukea itselleen sanoiksi muotoon: ”Huomaan, että minulla on makeanhimo”; ”Arvioni mukaan olen kömpelö ja epävarma”; Minulla on ajatus, että kävelylle ei kannata lähteä, kun ulkona sataa”. Tämän jälkeen voi pohtia, mitä seuraa siitä, jos uskoo nämä mielen tuottamat asiat tosina. Mitä tapahtuu, jos toimin uskomukseni mukaan? Entäpä, jos ei uskoisikaan mielen tuotoksia ja toimisi niin kuin on tottunut toimimaan?

Rallu uskaltaa toimia omien arvojensa suunnassa, vaikka se ei tunnu aina miellyttävältä. Hän tuntee välillä itsensä surkeaksi ja kehonsa jäykäksi ja kireäksi, olonsa huteraksi. Kuitenkin näiden tunteiden kanssa hän tietoisesti valitsee harjoittelun jatkamisen, koska valinnan avulla hän voi saavuttaa jotakin sellaista, jonka kokee mielekkääksi elämässään.

Lue lisää esimerkiksi etäisyyden ottamisesta omiin ajatuksiin ja tunteisiin: Pietikäinen, Arto (2013). Joustava mieli. Vapaudu stressin, uupumuksen ja masennuksen yliotteesta. 1.–20. Painos. Kustannus Oy Duodecim. Helsinki, 110–145.

Related Posts

Ei tuloksia.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Fill out this field
Fill out this field
Syötä kelvollinen sähköpostiosoite.
You need to agree with the terms to proceed

Valikko